No, en ole ihan rikki. Kovin rikki. Tänään kävin toisen kerran tapaamassa oman alansa ammattilaista, joka sanoi, ettei tilanne ole ihan toivoton. Silmät kertoivat kyllä hieman eri tarinaa, mutta vaikutan kuulemma niin motivoituneelta, että sain jopa enemmän harjoituksia kuin hän normaalisti antaisi. Koska minä kyllä teen. En jaksa enää olla tällainen, periaatteessa ehjä, mutta kömpelö, huono, löysä. Tahdon olla kunnossa, kunnollinen.
Parin viikon päästä motivaatio ja reippaus punnitaan, silloin nähdään taas, katsotaan, olenko jo valmis tehokkaaseen treeniin. Toivottavasti.
Rakastan Kinder Maxia.
maanantai 27. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti